keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Vastine Sammeli Juntusen tekstiin

Sammeli Juntunen julkaisi hiljattain tekstin, jossa hän puhuu sukupuolen moninaisuudesta ja sen haitallisuudesta luterilaiselle kirkolle. Sukupuolen moninaisuus -käsitteen sijaan hän käyttää termiä gender-ideologia. Kommentoin tässä blogipostauksessa Juntusen tekstiä melko yksityiskohtaisesti. Useimpiin kappaleisiin olen lisännyt linkkejä lisätietoa tarjoaviin artikkeleihin, kirjoihin tai julkaisuihin.

Juntusen alkuperäinen teksti on luettavissa täältä. Tässä blogitekstissä Juntusen teksti on erotettu Courier-fontilla, allekirjoittaneen kommentit puolestaan Arialilla.

--

Kirjoitin ennen juhannusta kolmen muun kirkkoherran kanssa yleisönosastokirjoituksen, jossa väitimme, että kristinuskolle vieras gender -ideologia yrittää vallata kirkon, mistä osoituksena on mm. se, että kirkkohallituksen johtoryhmä ilmoitti kirkkomme kokonaisuudessaan Helsinki Pride -kulkueen viralliseksi tukijaksi. Minua on pyydetty monelta taholta kertomaan, mitä gender -ideologia on. Yritän hahmotella sitä seuraavassa, fb -sivulle turhankin pitkässä kirjoituksessa. (En tosin ole varma, saako tämä pysyä täällä vai tuleeko minulle banni). Mitä gender –ideologia on? Gender -ideologia on ajattelutapa, jonka mukaan ihmisyyttä ei tule hahmottaa binäärisen eli kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän kautta, jossa ihmiset jakaantuvat naisiin ja miehiin. 

Kirjoittaja puhuu sukupuolen moninaisuudesta kutsuen sitä värittyneesti “gender-ideologiaksi”. Sukupuolen moninaisuus ei sinällään ole ideologia vaan luonnon- ja ihmistieteisiin perustuva havainto ihmisyydestä. Toki se, millaista toimintaa sukupuolen moninaisuuden ajatellaan rohkaisevan, on ideologinen asia: siitä miten asiat ovat ei voi päätellä miten niiden pitäisi olla.

Ideologian tästä ajattelutavasta tekee se, että se pyrkii saamaan itselleen valta-aseman yhteiskunnassa ja kirkossa, leimaamalla biologiseen sukupuoleen perustuvan ihmiskäsityksen ahdistavaksi ja sortavaksi. 

Kirjoittaja antaa ymmärtää, että “biologiseen sukupuoleen perustuva ihmiskäsitys” puolestaan ei ole ideologinen asia. Kuitenkin juuri siinä on kyse ideologiasta, jos ideologia tarkoittaa ajatusmaailmaa “joka pyrkii saamaan itselleen valta-aseman yhteiskunnassa ja kirkossa.”

Gender -ideologia toki tunnustaa biologisen, ruumiillisen sukupuolen (sex) olemassaolon, mutta pitää sitä paljon olennaisempana ihmisyyden hahmottamistapana sitä, että kukin yksilö määrittelee itse itselleen sukupuoliroolin (gender), sisäisen kokemuksensa ja tuntemustensa perusteella. Jos ruumiillinen sukupuoli on vastoin ihmisen sisäistä kokemusta, jälkimmäinen on olennaisempaa. 

Tämä on pitkälti asiallinen kuvaus sukupuolen moninaisuudesta.

Siksi yhteiskunnan on taattava yksilölle se, että hänen ruumistaan voidaan muokata leikkauksilla ja hormonihoidoilla vastaamaan hänen sisäistä kokemustaan. 

Tästä asiasta vallitsee myös kansainvälinen konsensus lääketieteessä: kehodysforian käypä hoito on sukupuolen fyysinen korjaaminen. Kyse ei siis ole ideologiasta, paitsi siinä mielessä että tiede on aina jossain määrin ideologista.

Asiaa monimutkaistaa se, että ainakaan suomessa ei yleensä osata tehdä erotusta käsitteiden ”sukupuoli” (sex) ja ”sukupuolirooli” (gender) välillä. Niinpä lehdistä ja erilaisista tiedotteista saamme lukea, että jokaisen tulee saada määritellä oma sukupuolensa, joita näin ollen on hyvin monia, tai että eräs suomalainen mies synnytti jo toisen lapsensa. 

Kirjoittaja ei selitä, miksi asia tästä monimutkaistuisi. Hän olettanee, että lukija on hänen kanssaan samaa mieltä. Väitteen yhteyttä esimerkkeihin ei myöskään selitetä.

Gender -ideologia on vastoin Raamatun ja kirkon perinteistä ihmiskäsitystä ja seksuaalietiikkaa. Ne perustuvat binääriseen sukupuolijärjestelmään, siihen, että Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi (1. Moos.1:27, Matt. 19:3-12). 

Itse asiassa Raamatun perinteinen binäärinen sukupuolijärjestelmä on mallia “penetroiva vapaa mies - penetroitavat kaikki muut.” Raamatun perinteisessä binäärisessä sukupuolijärjestelmässä nainen myös on miehen omaisuutta. Kirkossa (ainakaan Suomen luterilaisessa kirkossa) taas ei ole määritelmää sukupuolelle, kuten olen Taantuvan tasa-arvon kirkko -kirjassa julkaistussa tekstissäni pyrkinyt osoittamaan. Voisikin sanoa, että sukupuolen moninaisuus on siis vastoin Raamatun binääristä sukupuolijärjestelmää, mutta ei kirkon, koska kirkolla ei sellaista ole.

Lisäksi Raamatun ja kirkon seksuaalietiikka on selkeästi heteronormatiivista. Kaikkialla, missä Raamatussa puhutaan homoseksuaalisuudesta, se tuomitaan jyrkin sanoin. 

Raamatussa ei puhuta homoseksuaalisuudesta, koska käsite syntyi vajaat 1700 vuotta Raamatun tekstien jälkeen. Siksi Raamatussa ei tuomita homoseksuaalisuutta vaan erilaisia kirjoittamisaikana paheksuttuja tekoja, jotka liittyvät ihmiskuvaan, jossa mies on penetroija ja miehen penetroiminen on hänen arvoaan alentavaa.

Jos gender -ideologia pääsee kirkossa valtaan, sen perinteinen käsitys avioliitosta yhden miehen ja yhden naisen välisenä uskollisena, elinikäisenä ja muut seksisuhteet poissulkevana instituutiona tietenkin lopetetaan. 

Tässä käytetään perinteistä “jos - niin” -argumenttirakennetta. Moni argumentin osatekijöistä on kuitenkin virheellinen. Esimerkiksi kirkossa ei ole käsitystä avioliitosta elinikäisenä - muutenhan avioero ei olisi sallittua. Myöskään avioliitto ei ole käytännössä koskaan sulkenut pois muita seksisuhteita, mikä käy ilmi niin Raamatun kertomuksista kuin myöhempien aikojen kristittyjen elämäkerroista.

Olennaista ihmisyydelle kun ei ole biologinen sukupuoli vaan se, kuinka kukin yksilö haluaa omaa seksuaalisuuttaan toteuttaa. 

Siitä, mitä sukupuolta ihminen on, ei seuraa mitään hänen seksuaalisuudelleen tai toisin päin.

Samalla loppuu kirkollinen opetus siitä, että on olemassa sellainen asia kuin sukupuolinen siveellisyys, jota Jumala ihmiseltä vaatii. 

Kirkko saa opettaa ihmisten välisestä kanssakäymisestä mitä vain, otetaan sukupuolen moninaisuus huomioon tai ei.

Gender -ideologiassa mikään ei ole siveetöntä, kunhan se on vapaaehtoista, ei pakota ketään ja suo toiselle saman sukupuolisen vapauden, joka itsellä on. Gender -ideologia edustaa äärimmäistä individualismia, koska siinä yksilön sisäinen vapaus määritellä itse itsensä on korkein arvo – sillä lisäoletuksella, että yksilö suo toisille saman oikeuden eikä pakota heitä. 

Kirjoittaja vetoaa “äärimmäiseen individualismiin” mutta toteaa samassa virkkeessä, että “yksilö suo toisille saman oikeuden eikä pakota heitä”. Kyseessä onkin nähdäkseni tosiasiassa varsin kollektiivinen arvomaailma, jossa sen sijaan että vaadittaisiin itselle oikeuksia muista piittaamatta, pyritään tuottamaan kaikille yhtäläiset oikeudet.

Näin ollen oikeastaan kaikki instituutiot, jotka pyrkivät rajoittamaan yksilön oikeutta määritellä itsensä ja seksuaalisuutensa, koetaan ahdistaviksi ja niistä pyritään eroon. Kaikki yksilön sisäistä tahtoa tai halua edeltävä ”annettu” (given) on haitallista. 

Kirjoittaja käyttää liioittelua retorisena tehokeinona - “oikeastaan kaikki”, “kaikki” jne. Tämä mahdollistaa sen, ettei hänen tarvitse mainita ainuttakaan konkreettista esimerkkiä.

Loppujen lopuksi myös ruumiillisuus on sellaista. Jos ihminen kokee olevansa mies, hänen on myös saatava olla mies; siitä huolimatta, että hänellä on naisen ruumis ja hän synnyttää lapsia. 

Kirjoittaja käyttää kehäpäätelmää retorisena tehokeinona: jos ihmisellä on naisen ruumis, hän voi synnyttää lapsia, ja jos ihminen voi synnyttää lapsia, hänellä on naisen ruumis. Kuitenkaan yksikään “ruumiillisuuteen” perinteisesti liitettävä ominaisuus ei itsessään tee ihmisestä miestä tai naista. Päätös ja määrittelyvalta sukupuolesta on aina jollakulla, ja nyt näyttää siltä, että kirjoittaja haluaisi pidättää sen itsellään tai edustamallaan arvomaailmalla.

Kaikkein perimmäisin instituutio, joka haittaa yksilön vapautta määritellä sukupuolensa, on kirkollis-raamatullinen ajatus ihmisen luomisesta. Ruumiillinen sukupuoli, jota on aiemmin pidetty Luojan hienona luomislahjana, muuttuu gender –ideologian valtaannousun myötä ahdistavaksi tyranniaksi, josta on päästävä eroon. 

“Ruumiillisen sukupuolen” käsite on nykyluonnontieteiden valossa vanhentunut: ihmisen fysiikka koostuu erilaisista parametreistä, joiden yhdistelmiä on moninumeroinen luku. Ruumiillinen sukupuoli -käsite hajoaa palasiksi, kun aletaan tarkastella lisääntymiselinten, kromosomien, hormonitasojen ja muiden parametrien yhdistelmiä.

Gender -ideologian valtaamissa rippikouluissa ei enää lueta raamatullista seksuaalietiikan lähtökohtaa: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:27). 

Olisi mielenkiintoista kuulla, missä vietetään tällaista rippikoulua.

Luojalla ei ole oikeutta määritellä, kuka yksilö on; ei edes hänen sukupuoltaan. Yksilön on julistauduttava omaksi luojakseen. 

En ole ihan varma, mitä kirjoittaja tässä yrittää sanoa.

Linjassa tämän kanssa oli plakaatti, jota kuljetettiin Helsingissä viime kesän kirkollisessa Pride –rekassa: ”Minä olen se, joka minä olen”. 

Syllogismi on seuraava:

JOS Raamatun mukaan Jumala luo ihmisen omaksi kuvakseen. 
JA JOS Raamatun mukaan Jumala “on se, joka Hän on.” 
NIIN Jos Raamatun mukaan ihminen on Jumalan kuva, ihminen myös on “se, mikä hän on.” 

Tässä ei ole mitään kummallista, eikä näin ajatteleva ihminen “julistaudu omaksi luojakseen.”

Ideologia ei voi päästä valtaan, jollei siinä ole jotain totta. 


Gender -ideologian totuus on siinä, että perinteisen kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän vallitessa sukupuoliroolit ovat usein olleet liian tiukkoja ja epätasa-arvoisia. Sukupuoliroolien höllentämisen ei kuitenkaan tarvitse merkitä koko sukupuolijärjestelmän tuhoamista. Tytöt voivat soittaa bassoa ja pojat tanssia balettia, vaikka he edelleen ovat tyttöjä tai poikia. 

Tähän tähtää myös sukupuolen moninaisuus. Siksi sukupuolijärjestelmää ei olla tuhoamassa vaan laajentamassa. Sukupuolen moninaisuus tarkoittaa, että pojat saavat leikkiä autoilla ja pukeutua tyllihameisiin. Tytöt saavat leikkiä nukeilla ja leikata hiuksensa lyhyiksi. JA SEN LISÄKSI nämä kaikki mahdollisuudet halutaan tarjota myös niille meistä, jotka emme mahdu kumpaankaan lokeroon niiden laajentumisesta riippumatta.

Sitä hyvin pientä, promilleissa laskettavaa osaa ihmisistä, joilla ei ole selkeää biologista sukupuolta, on voitava tukea luopumatta binäärisestä sukupuolijärjestelmästä. 

Intersukupuolisille tarjottava tuki on tärkeää, siitä olemme samaa mieltä.

Tuetaanhan sokeina syntyneitä lähimmäisiämme, mutta siitä huolimatta yhteiskunta ei luovu siitä perustuvasta oletuksesta, että suurin osa yhteiskuntaa toimii näköaistin varassa. 

Sukupuolen moninaisuus ei tarkoita, että ihmiset eivät saisi olla poikia ja tyttöjä. Suurin osa ihmisistä varmasti on poikia ja tyttöjä riippumatta siitä, hyväksytäänkö sukupuolen moninaisuus vai ei.

Kaksinapaisesta sukupuolijärjestelmästä luopuminen saattaa tuntua välttämättömältä, tasa-arvon ja lähimmäisenrakkauden nimissä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Mieheksi ja naiseksi kasvaminen ei ole yksinkertaista. Se kaipaa tuekseen muutakin kuin yksilön sisäisen kokemuksen, joka usein on häilyvä. 

Mieheksi ja naiseksi kasvamista tuettaisiin varmasti jatkossakin. Kyse onkin siitä, että myös muiden ihmisten kasvamista tuettaisiin enemmän.

Olennaisin tällainen tuki on se, että Jumala on luomistyössään lahjoittanut ihmiselle sukupuolen, joka on hänen ruumiissaan, hänen sisäistä kokemustaan edeltävällä tavalla. Siksi binäärinen sukupuolijärjestelmä on hyvän ihmisyyden kannalta olennainen instituutio, jota ei pidä kirkon tuella romuttaa. 

On totta, että ihminen kaipaa esimerkkejä ja samastumiskohteita kasvaessaan lapsesta aikuiseksi. Sukupuolen moninaisuus ei tarkoita, että tällaiset kielletään pojilta ja tytöiltä. Kyse on siitä, että esimerkkejä ja samastumiskohteita tarjotaan entistä laajemmalle väestölle.

Jeesus varoitti seuraajiaan vääristä profeetoista: ”He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.” (Matt. 7:23). Tämä kannattaa muistaa Pride -kulkuetta teologisesti arvioitaessa. Se haluaa näyttäytyä leppoisana koko perheen tasa-arvotapahtumana, jossa kirkko voi hyvin mielin olla mukana. Ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä, että sen taustalla on ideologia, joka on rankasti vastoin kirkkoa sitovaa ihmiskäsitystä. 

“Kirkkoa sitova ihmiskäsitys” on historiassa ollut jatkuvassa muutoksessa. Milloin siihen on kuulunut orjuus, milloin seksuaalivähemmistöjen pakottaminen sähköshokkihoitoihin.

Tätä voi olla vaikea huomata siksi, että seksuaalietiikkaa ei luterilaisessa teologiassa ole perinteisesti pidetty asiana, jossa Jumalan tahtoa olisi etsittävä erityisesti Raamatusta. 

Tämä on mielenkiintoinen toteamus ajassa, jossa nimenomaan Raamatun yksittäisillä lauseilla pyritään osoittamaan milloin kenenkin identiteetti synniksi ja häpeäksi.

Sellainen asia, kuin binäärinen sukupuolijärjestelmä on ollut niin itsestään selvä, että se on oletettu pelkän yhteisen ihmisjärjen perusteella, vailla tarvetta perustella sitä normatiivisella Jumalan sanalla. 

Binäärinen sukupuolijärjestelmä on itse asiassa varsin tuore ja länsimainen keksintö. Yhteinen ihmisjärki tarkoittaneekin kirjoittajalle valistuksen jälkeistä eurooppalaista miesjärkeä.

Näyttää kuitenkin siltä, että ihmisjärki voi mennä harhaan aivan perustavissakin asioissa, todellisuudelle vieraan ideologian vaikutuksesta (edellisen kerran tämä nähtiin taistolaisissa). Parannuskeinoksi tähän auttaa se, että ihmiskäsityksen normatiivista perustaa etsitään myös Raamatusta, ei yksin gender -ideologian painostuksen alaisena olevasta yleisestä ajan hengestä. Nyt kyseessä olevassa asiassa tällaisen teologian metodin ei pitäisi olla kovin outoa. 

Jos ihmiskäsityksen normatiivista perustaa etsitään Raamatusta, sieltä löytyy huomattavasti enemmän vaatimuksia esim. maahanmuuttajien hyvästä kohtelusta, köyhien ja leskien suojelusta ja luonnon tasapainon säilyttämisestä. Näiden hyvin aikaa kestäneiden arvojen rinnalla esimerkiksi Raamatun sukupuolikäsitykseen kuuluva ajatus naisesta miehen omaisuutena tuntuu ainakin allekirjoittaneesta melko kulahtaneelta.

Tieteessä ei todellakaan ole osoitettu, että gender -ideologia olisi todempi, tasa-arvoisempi, rakkaudellisempi tai terveellisempi kuin binääriseen sukupuolijärjestelmään perustuva ihmiskäsitys. 

Tieteessä sen sijaan on osoitettu, että kun ihminen kohdataan omana itsenään, hän voi paremmin henkisesti ja fyysisesti.

Gender -ideologia halveksii ihmisen biologista ruumista ja tekee siitä ”sielun vankilan”. 

Tämä on merkillinen lausunto kun otetaan huomioon, että sukupuolen moninaisuuteen liittyy usein olennaisesti kehopositiivisuuden ajatus.

Hieman vastaavanlaisia, Jumalan aineellista luomistyötä halveksivia harhaoppeja kirkko on kohdannut aiemminkin. Gnostilaisuuden vastustamisen vuoksi syntyi uskontunnustus, joka alkaa raamatullisella tunnustautumisella aineellisen maailman Luojaan: ”Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan.” Se tarkoittaa mm. sitä, että me ihmiset emme ole oman sukupuolemme luojia. 

Gnostilaisuudessa ajateltiin, että maailma on kokonaisuudessaan toisarvoinen ja että sen on luonut joku muu kuin Jumala. Gnostilaisuus voidaan tässä keskustelussa sulkea pois keskustelusta, koska sukupuolen moninaisuuteen ei liity ajatusta kehon huonommuudesta sieluun nähden tai maailman kelvottomuudesta.

Meillä on tietty, Jumalan käskyjen rajoittama vapaus elää todeksi sukupuolirooliamme (gender), mutta sitä perustavampaa on se luomiseen perustuva biologinen ja ruumiillinen sukupuoli (sex), jonka Luoja on meille antanut ja johon lisääntyminen, perhe ja yhteiskunta hyvin pitkälti perustuvat

Lisääntyminen ei kuitenkaan ole luterilaisen kirkon opetuksen mukaan ehto perheelle, eikä lisääntymiskykyä testata, kun ihmisen kelpoisuus avioliittoon selvitetään.

torstai 31. tammikuuta 2019

Kirkkoa johdetaan pelolla



 Mitä lähemmäs työelämään siirtymistä tulen, sitä enemmän minua pelottaa. Nuorena seksuaalivähemmistöön kuuluvana naisena en voi ikinä tietää, kuinka paljon ja millaista asiatonta kohtelua tai hengellisen vallan väärinkäyttöä tulee kohtaamaan. Jos nyt hakisin pappisvihkimystä, ei olisi montakaan piispaa, joihin luottaisin niin paljon, että uskaltaisin asettua prosessiin kuuluvaan kahdenkeskiseen tilanteeseen heidän kanssaan.

Kirkon virallisessa diskurssissa toistuu ajatus siitä, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa ja osallistua seurakunnassa. Kaikki ovat tervetulleita. Huomaamatta jää, että tällaisten väitteiden esittäjät ovat voittopuolisesti keski-ikään ehtineitä miesoletettuja, joilla on korkea asema kirkon hierarkiassa. On helppo sanoa, että syrjintää ei ole, jos siitä ei ole omakohtaista kokemusta. Ja jos pesee kätensä sorrosta, jota itse harjoittaa.

Elän hengellisessä yhteisössä, jossa juuri kukaan ei uskalla julkisesti puolustaa minua. ”Julkisesti” on tässä avainsana – suljettujen ovien takana hyväksyntä kyllä näkyy ja tuntuu. Mutta jos otan julkisessa ahdistavassa tilanteessa puheeksi väärän kohtelun, en voi luottaa, että nekään, joiden tiedän olevan puolellani, uskaltavat seisoa selkäni takana. Erityisesti monet kirkon työntekijät kokevat olevansa puun ja kuoren välissä. Omatunto kehottaa kohtelemaan kaikkia tasaveroisesti, vihkimään samaa sukupuolta olevia, tekemään tilaa moninaisuudelle. Silti seurakuntien arki on pitkälti vanhojen mallien toistoa, ja näkymätön kipu jää näkymättömäksi.

Kirkossa pelätään johtajia. Työntekijät pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Pelko on aiheellista, kun katsoo eri hiippakuntien reaktioita esimerkiksi pappeihin, jotka ovat vihkineet samaa sukupuolta olevia. Piiloon jää lukuisia muita esimerkkejä keinoista, joilla muita kuin miesoletettuja työntekijöitä kontrolloidaan. Alalle valmistuvat pelkäävät, että töitä ei saa, jos jättää verkkoon jälkiä tasa-arvon kannattamisesta. Tämäkin pelko on todellinen, sillä jo pelkästään naissukupuoli usein viivästyttää ensimmäisen työpaikan saamista. Kesätöissä seksuaalinen häirintä, asiaton käytös ja syrjintä eri muodoissaan ovat yleisiä.

Kaikkein haavoittavinta on se hienovarainen elekieli, jolla naisoletetut, transihmiset ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat riisutaan toimijuudesta. Esirukouksessa rukoillaan, että avioliitto pysyisi miehen ja naisen välisenä. Avioliittoon kuulutettujen kohdalla viikko toisensa jälkeen kiitetään Jumalaa siitä, että hän on ”antanut avioliiton lahjaksi miehelle ja naiselle”. Hallinnossa toteutetaan essentialistisia ”sukupuolten tasa-arvoon” liittyviä säännöksiä ilman, että kukaan kyseenalaistaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Sateenkaari-ihmisenä ja naisena tunnen kirkkoa kohtaan vihaa. Jos seurakunnan toimintaan osallistuminen aiheuttaa ajoittain itsetuhoisia ajatuksia, se ei voi olla kaikille tasavertaista. Olen korviani myöten täynnä hyvien ihmisten hiljaisuutta, joka johtuu johtajien kontrollivallasta. Tunnen suurta surua niiden lasten ja nuorten puolesta, jotka kohtaavat rajua binääristä sukupuolittamista ja hengellistä väkivaltaa seurakunnan toiminnassa. Katarina Alangon tutkimuksen mukaan alle prosentti sateenkaarinuorista ajattelee, että uskonnollisen yhteisön suhtautuminen heihin on positiivista.[1] Kirkossa ei ole työsuojelupuhelinta, jonne kuka tahansa seurakuntalainen tai kirkon toimija voisi soittaa, kun kohtaa järkyttäviä tai ahdistavia hengellisiä tilanteita.

Onko kirkon tavoite tosiaan se, että sateenkaari-ihmiset kohdataan ensi kertaa, kun he ovat mahdollisesti tehneet itsemurhan ja makaavat arkussa siunauskappelissa? Onko ”kaikille avatun pappisviran” tarkoitus olla käytännössä auki lähinnä cisheteromiehille, jotka hymistelevät seksistisille vitseille rippileirillä?

******

Arvaan, että joku ruudun takana ajattelee nyt, että kirjoittajan kannattaisi hankkia ahdistukseensa ammattiapua. Kannattaisi käsitellä omat huonot kokemukset ja siirtyä elämässä eteenpäin. Ikävä kyllä se ei käy niin helposti. Keskusteluavulla on oma korvaamaton roolinsa, mutta se ei yksin ole ratkaisu ongelmaan. Valtava joukko ihmisiä jakaa samankaltaisen kokemustodellisuuden kuin minä. Ongelma ei ole meissä. Se on syvällä kirkon rakenteissa, ja sen nimi on pelolla hallitseminen. Vaikenemisen kulttuuri ei ole järkisyin perusteltavissa.

Minä en aio tukahduttaa vihaani. Kuolen, jos suljen sisääni kaiken, mitä minä ja kaikki muut kirkon marginalisoimat olemme kokeneet ja yhä koemme. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että sorrettujen tulisi vaieta seurakunnassa. Sen sijaan siellä sanotaan: ”Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.” (Sananl. 14:31)

Minut on lapsena kastettu. Ennen kaikkea: minä olen syntynyt tähän maailmaan, vapaana ja tasavertaisena. Jumala on luonut minut, joten mikä voi erottaa minut hänestä? ”Ei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:38-39)

Ei minua ole luotu vaikenemaan. Eikä sinua. Jumala on antanut meille tunteet, jotta niiden avulla rakentaisimme hänen valtakuntaansa, oikeuden ja totuuden valtakuntaa, jossa miekat taotaan auran teriksi. Toivoisin, että jokainen Kristuksen ruumiiseen liitetty ymmärtäisi sen hiljaisen kivun, jota kristityt sisarukset edellä kuvatuista syistä tuntevat. Myötätunto osoittaa meille tien, jota kulkemalla voimme tulla perheeksi, jossa kukaan ei satuta toista. Rakastaminen vaatii rohkeutta, mutta niinhän se Jeesuksen ristintiekin aikanaan vaati.

Teksti: Saga Boberg
Kirjoittaja opiskelee teologiaa Itä-Suomen yliopistossa.


[1] Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? Alanko, Katarina 2014: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 146, verkkojulkaisuja 72 & Seta, Seta-julkaisuja 23. Suomennos Kaljunen, Olavi. 33.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

TARINA ROHKEUDESTA - ja kohtaamisesta.


Osallistuin viime vuoden marraskuussa ekumeeniseen TRO & FEMINISM –seminaariin Göteborgissa Nordisk ekumenisk kvinnokommittéen  (NEKK) jäsenten kanssa. Yhtenä punaisena lankana seminaarin puheenvuoroissa oli ajatus sovinnosta feministisenä strategiana eli kuinka me haavojamme kantaen voimme luoda sovinnon ilmapiiriä yhteisöissämme. Seminaarin puhujilla oli yhteinen haave maailmasta, joka olisi kaikille. Tro&Feminism –seminaarin järjestäjinä olivat mm. Ruotsin kirkko ja Ruotsin ekumeeninen naisjaosto. Sherin Khankan oli kutsuttu seminaariin puhujavieraaksi kertomaan musliminaisena oma tarinansa. Sain mahdollisuuden haastatella Sherinia henkilökohtaisesti ja esittelen tässä hänen puheenvuoronsa.

Seminaarin ohjelma löytyy täältä: www.kristenfeminism.se.


                        

TARINA ROHKEUDESTA - kohtaamisen tärkeys.

Rauhallista varmuutta olemuksellaan huokuva Sherin Khankan tietää, että hän on todella tehnyt historiaa. Suomalais-syyrialaiset sukujuuret omaava Sherin on erityisen onnellinen siitä, että hän on ensimmäisenä pohjoismaalaisena naisena saanut mahdollisuuden perustaa naisille ovet avoinna pitävän Mariam -moskeijan Kööpenhaminaan, Tanskaan. Vuonna 2016 perustettuun moskeijaan ovat tervetulleita kaikki miehet ja naiset seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta. Sherin kertoo, että myös eronneet ovat tervetulleita. Muslimien pyhäpäivänä perjantaisin Mariam - moskeija on avoinna vain naisille, mutta myöhemmin illalla ja muina viikonpäivinä myös miehille. 



43-vuotias Sherin on femimam eli naisimaami. Hän on opiskellut mm. uskontososiologiaa sekä Damaskoksen että Kööpenhaminan yliopistoissa.  Maailmalla naisimaameja on muutamia esimerkiksi Saksassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Afrikassa. Koraanissa naisimaameista ei mainita mitään, mutta siellä kuitenkin sanotaan, että nainen ja mies ovat tasa-arvoisia (equal). Sherin kertoo, että kun muslimit kieltävät naisimaamin, he seuraavat 2. Kalif Omarin oppia eivätkä Muhammedin oppia. Sherinin tavoitteena on osoittaa ihmisille, että islam on rauhaa rakastava uskonto. Hän toivoo, että ihmiset näkisivät avoimemman puolen islamista uskontona.

Sherin Khankan on kirjoittanut neljä kirjaa. Hänen uusin kirjansa Nainen on islamin tulevaisuus on vain vähän aikaa sitten julkaistu Ranskassa ja Englannissa sekä nyt myös Suomessa. Sherin uskoo, että islamin tulevaisuus on nainen. Asiat eivät muutu, jos ei ole rohkea ja ota sitä ensimmäistä tärkeää askelta. Kohtaaminen kasvoista kasvoihin on paras tapa oppia tuntemaan toinen ihminen. Sherinin mukaan se on myös paras tapa saada aikaan muutosta sekä kehitystä ja mennä eteenpäin. Sherin antaa seminaariin osallistuneille tehtäväksi katsoa minuutin ajan aivan hiljaa silmiin toista henkilöä, jota ei tunne entuudestaan. Kuinka paljon näin voikaan oppia tuntemaan toisesta ilman puhetta, vain katsomalla toista silmästä silmään. Sherin kertoo, että Jumalan puhe on hiljaisuuden kieltä. 

Sherin Khankanin isä on Damaskoksen vanhasta kaupungista kotoisin oleva syyrialainen muslimi, joka tuli Tanskaan poliittisena pakolaisena. Sherinin isä oli matkalla Ruotsiin ja hänen oli tarkoitus vain kulkea Tanskan läpi. Hän kuitenkin ihastui Tanskassa oleviin jouluvaloihin ja halusikin asettua sinne. Sitten hän tapasi kristityn naisen, Sherinin äidin. Saarijärveltä Keski-Suomesta kotoisin oleva Sherinin äiti oli lähtenyt Tanskaan töihin sairaanhoitajaksi. Sherinin vanhemmat juhlivat tänä vuonna 46-vuotishääjuhlaa. Sherin kertoo, että hänen vanhempiensa avioliitto on ollut hänelle hyvin tärkeä esikuva.  Sherinin isä on aina kohdellut hyvin perheen naisia. Sherin kertoo hymyillen, että hänen isänsä on myös pilke silmäkulmassa sanonut, että ”the perfect man is a woman”. Tätä taustaa vasten ei taida olla mikään ihme, että Sherinistä on tullut feministi ja naisten oikeuksien puolestapuhuja.  

Sherin esittää parisuhteeseen liittyviä esimerkkejä asioista, joihin hän toivoo muutosta. Esimerkiksi Koraanissa sanotaan, että miesmuslimi voi avioitua juutalaisen tai kristityn kanssa, mutta Koraanissa ei sanota, että nainen voisi avioitua toiseen uskontoon kuuluvan kanssa. Toinen epätasa-arvoinen lain kohta koskee avioeroa. Koraanin mukaan muslimimies voi erota, mutta musliminainen ei voi erota eli avioero tulee aina tulla virallisesti miehen aloitteesta. Sherin kertoo, että nyt tehdään työtä sen eteen, että lakia voitaisiin muuttaa.

Sherin korostaa perheen merkitystä. Ihmisen elämän – naisten ja miesten elämän - olemisen juuret ovat omassa perheessä. Merkitsevää ja ratkaisevaa on se, kuinka meitä perheessä kohdellaan ja kuinka meidän annetaan siellä elää. Sherinin oma lapsuus oli onnellinen. Hänen kristitty äiti oli tärkeä esikuva ja roolimalli, kuten myös suomalainen isoäiti Eeva, kahdeksan lapsen äiti. Kahden tytön ja kahden pojan äiti Sherin toivoo, että hänen omat lapset voisivat kasvaa niin, että he voisivat ’olla mitä syvimmiltään ovat’ sen sijaan, että hän sanoisi heille mitä heidän pitäisi olla. Parasta olisi se, että voisi itse olla esimerkkinä lapsille omalla elämällään ja omilla tekemisillään. Rakkaus tulee usein näkyväksi juuri rakkauden teoissa, kertoo Sherin. Enemmän tällaisia tekoja ja sanojen muuttumista teoiksi. Sherin toivoo myös, että naiset saisivat useimmin mahdollisuuden palvella erilaisissa hengellisissä yhteisöissä.


Sherinin on kokenut henkistä ja hengellistä väkivaltaa, jonka seurauksena hän on tuntenut surua, kipua, tuskaa, häpeää ja pelkoa. Sherin kertoo, että tuo kokemus väkivallasta aiheutti hämmennystä erityisesti, kun häntä oli omassa perheessä kohdeltu hyvin ja hän oli saanut sieltä perintönä hyvän itsetunnon. Sherinin suru on kääntynyt voitoksi. Hän on ollut vahvasti mukana työssä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä. Sherin katsoo läsnäolevasti ja puhuu selkeästi. Hän kertoo, että jos hän ei olisi tuota kaikkea kokenut, hänestä ei olisi tullut se mikä hän on juuri nyt tänä päivänä. Hän on rohkea nainen.





 Teksti ja kuva:
Saija Kainulainen

maanantai 4. kesäkuuta 2018

7 Spotify-soittolistaa!

Olemme tehneet peräti seitsemän eri Spotify-soittolistaa elämääsi piristämään! Tallenna listat omaan Spotify -kirjastoosi, niin löydät ne helposti. Musiikkityylien ja sanoitusten sisällön suhteen skaala on todella laaja.

Näille listoille valitut kappaleet ovat paitsi ihanaa musiikkia, myös sanoituksiltaan mm. LGBT+ ystävällisiä, vaikkakaan emme takaa että samojen artistien muut kappaleet erityisesti olisivat. Osa kappaleista on selkeästi feministisiä, osa kristillisiä, osa antaa ensikuulemalla enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sellaista hyvä taide on!

Iloitsemme moninaisuudesta! Siksi listat ovat nimeltään:
Ajatteleva Feministinen Kirkko
Voimakas Feministinen Kirkko
Bailaava Feministinen Kirkko
Elävä Feministinen Kirkko
Hempeä Feministinen Kirkko
Rento Feministinen Kirkko
Raju Feministinen Kirkko

Toivotamme antoisia hetkiä näiden listojen parissa. Mikäli sinulla on listoista mitään kommentoitavaa tai päivitystoiveita, ota rohkeasti yhteyttä Feministiseen Kirkkoon tai arto.leinonen@evl.fi.


Ajatteleva Feministinen Kirkko

Erityisesti rap ja rnb -painotteista meininkiä. Niihin hetkiin, kun haluat antaa aivoillesi ja sielullesi ajattelemisen aihetta.
https://open.spotify.com/user/1162552466/playlist/4yrBirkBWgSQECLFTsPADs


Voimakas Feministinen Kirkko
 
 
Hyökyaallon lailla ylitsevyöryäviä musiikkiteoksia. Laita soimaan kun maailma murjoo - ja nouse pystyyn voittajana!
https://open.spotify.com/user/1162552466/playlist/71TvIvDMCh0lKnXUPeczuA


Bailaava Feministinen Kirkko
 
 
Bileet! Tanssia ja iloa!
https://open.spotify.com/user/1162552466/playlist/6SXBC8jGpR1fkw1gbaOIHc


Elävä Feministinen Kirkko
 
Lauluja surusta ja toivosta, tästä kaikesta mitä elämäksi kutsutaan. Iisiä poppia ja rehtiä tunnelmaa.


Hempeä Feministinen Kirkko

Rauhallinen lista täynnä uskoa, toivoa ja rakkautta.
https://open.spotify.com/user/1162552466/playlist/06K0ntldxV9c5vhI6iK8sk


Rento Feministinen Kirkko
 
 
Tuhteja reggaebassolinjoja rentoihin illanviettoihin. Keinu rytmin mukana ja keskity elämän hyviin asioihin!


Raju Feministinen Kirkko

Särökitaralla ryyditettyä raskaampaa musiikkia. Metallia, rokkia, punkkia, skata. Muutos maailmaan tehdään nyt!

https://open.spotify.com/user/1162552466/playlist/5ThYzaOjdXmgKmbq9pPrVW

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kenet me suljemme ulos?


Opiskelen seksuaalikasvattajaksi. Alkuvuodesta kurssilla pohdimme ulossulkevaa ja moninaisuuden sisällyttävää puhetta erilaisten tehtävien muodossa. Yhtenä tehtävänä oli laatia tarkoituksella mahdollisimman normittava ja ulossulkeva puheenvuoro. Normittava ja ulossulkeva puhe kulkevat usein käsi kädessä. Käytän itsekin näitä termejä limittäin, lomittain ja ristiin. Jos huomaat raastavan epäkohdan tavassa, jolla käytän näitä termejä, pyydän että kerrot asiasta kommenttikentässä. Dialogi on aina tervetullutta.  

Ulossulkevalla puheella tarkoitetaan puhetta, joka sulkee sanomansa ulkopuolelle ihmisiä heidän seksuaalisen suuntautumisensa, sukupuolen, sukupuolettomuuden tai muun ominaisuuden vuoksi. Ulossulkevassa puheessa käytetään sanoja, joihin voi samaistua vain osa ihmisistä, yleensä enemmistö. Monenlaiset vähemmistöt jäävät usein tämän puheen ulkopuolelle tai heitä koskeva puheenosio on jo itsessään etäinen ja ulkoistava. Tässä kirjoituksessa keskityn seksuaalivähemmistöjä ja sukupuolivähemmistöjä ulkoistavaan puheeseen.

Normittavalla puheella tarkoitetaan puhetta, joka ei anna tilaa muulle kuin tavanomaisimmalle elämäntarinalle. Normittava puhe nimensä mukaisesti tunkee kaikki ihmiset vallitsevien normien sisälle. Kärjistettynä siis oletetaan, että kaikki puhetta kuuntelevat tai kirjoitusta lukevat ovat cis-sukupuolisia* heteroita, jotka kuuluvat lapsiperheeseen ja joilla on punainen tupa ja perunamaa. Tai oletetaan että ainakin he haluavat kaikkea tätä. Normeista poikkeavia tarinoita ei ole olemassa tässä tilassa, ja näin normittava puhe sulkee ulkopuolelle vähemmistöt. Vaihtoehtoisesti normeista poikkeavat tarinat ovat paheksuttuja. Normittavuus koskee myös sukupuolirooleja ja ”oikeita tapoja” ilmaista sukupuoltaan.  

Normittava ja ulossulkeva puhe sulkee ulkopuolelle esimerkiksi homot ajatuksella, että ”homoja on olemassa, mutta kukaan täällä olevista ei ole homo” tai ”ne homot ovat tuolla jossain”. Tällä tavalla luodaan näkymätön muuri ”meidän (normaalien)” ja ”niiden (poikkeavien)” välille. Eihän kukaan noin sano, tai tuolla tavalla julmasti jaa ihmisiä normaaleihin ja poikkeaviin, eihän? Toivottavasti ei. Silti jaottelemme ihmisiä "meihin" ja "niihin" rivien välissä ja vielä hyvin usein.

Normittava ja ulossulkeva puhe on erittäin yleistä juuri sen takia, että sitä käytetään huomaamatta. Joskus huomaamme jälkeenpäin, että tuli käytettyä erittäin heteronormatiivista puhetta, vaikka ajatus oli hyvä. Hyvä esimerkki tästä on erään puhujan lausahdus seksuaalikasvatuksen luennolla:
”On hyvä opettaa seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta jo pienestä pitäen, sillä aina on myös niitä, jotka kokevat olevansa esimerkiksi homoseksuaaleja…”
Tarkoitus oli hyvä, mutta samalla hän tuli sulkeneeksi homoseksuaalit ulos koko luentosalista.

Palatakseni tehtävänantoon jonka saimme kurssilla. Eräs opiskelija kertoi etsineensä ulossulkevaa puheenvuoroaan varten inspiraatiota netistä. Häntä suretti se, miten helposti inspiraatiota löytyi. Kysyimme, mistä hän haki mallia normittavaan puheeseen. Hän kertoi, että seurakuntien sivuilta sitä löytyi helposti ja nopeasti. Varsinkin rippikoulusuunnitelmat ovat erinomaisen heteronormatiivisia. Tunsin vihlaisun sisälläni. Onko meidän kirkkomme tosiaan sellainen, joka sulkee ihmisiä ulkopuolelleen pelkästään sanoilla. 

Viime viikolla avattiin kysely sateenkaarikansan kokemuksista kirkosta ja seurakunnasta. Kyselyn tarkoituksena on kartoittaa sateenkaarikansan kokemuksia kirkosta ja seurakunnasta ja niihin liittyvistä turvallisuuden tai turvattomuuden kokemuksista. Kyselyyn toivotaan vastauksia, vaikka ei kuuluisikaan kirkkoon tai vaikka olisi aktiivisesti seurakunnan toiminnassa mukana. Vastata saa anonyymisti.

Toivon sydämestäni, että ihmiset vastaavat kyselyyn rehellisesti ja itse ainakin odotan innolla kyselyn tuloksia. Lisäksi tietenkin odotan, että kyselyn tulokset otetaan valtakunnallisesti huomioon seurakuntien toiminnassa. Toivon, että jokainen seurakunta, seurakuntalaiset sekä seurakunnan johto, ottavat kyselyn tulokset tosissaan. Jos seurakunta aikoo toteuttaa tehtäväänsä ja sisällyttää kaikki ihmiset evankeliumin ääreen, on nyt aika tehdä töitä moninaisuuden huomioon ottamiseksi.
Loppuun lisään vielä pätkän keskustelusta, jonka kävin erään seurakunnan kirkkoherran kanssa.

”Oletko kuullut Feministinen kirkko- nimisestä yhteisöstä?”
”Olen kuullut. Olen melko ristiriitaisella kannalla asian suhteen. Mielestäni ei ole tarvetta Feministisen kirkon kaltaiselle yhteisölle, koska tasa-arvon ja vähemmistöjen puolustamisen pitäisi sisältyä oletusarvona kirkon sanomaan ja seurakuntien toimintaan.”

Minä olen sitä mieltä, että työsarkaa on vielä. ”Pitäisi sisältyä” ei tarkoita, että todellisuudessa moninaisuus luontevasti huomioitaisiin kirkossamme.

Normit eivät ole syntyneet itsestään. Me olemme luoneet normit. Hyvä uutinen on, että me voimme myös osaltamme purkaa normeja. Vastuu on sinulla. Kiinnitä huomiota sanoihin, joita käytät. Kouluta itseäsi sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta. Sisällytä moninaisuus. Tiedosta, että olettamuksien  pohjalta puhuminen ja toimiminen satuttaa. Sen sijaan, että koulutat itseäsi Wikipedialla tai googlettamalla, suosittelen tutustumaan kirjoihin Kaunis ihminen – Sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden kohtaaminen seurakunnissa (2017) ja Näkymätön sukupuoli - ei-binäärisiä ihmisiä (2018). Ajantasainen ja asiallinen tieto on kaikkien oikeus.



Kaakinen
Kirjoittaja työskentelee evankelis-luterilaisen seurakunnan varhaiskasvatuksessa ja opiskelee Sexpo-säätiön seksuaalikasvatuskoulutuksessa.

*cis-sukupuolinen: Sanaa cis käytetään kuvaamaan sitä, että henkilön sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen ja siihen kulttuurissa yleensä liitettyjen odotusten mukaiset. Suurin osa ihmisistä on cissukupuolisia. Cis on vastakohta sanalle trans; sanat ovat alkuaan latinasta, jossa niillä on merkitys ‘tällä puolen’ ja ‘toisella puolen’. Cismies on syntymässä määritelty mieheksi. Cisnainen on syntymässä määritelty naiseksi. Lähde: Setan sateenkaarisanasto Katso myös: Transtukipiste/hlbtiq-sanasto