maanantai 23. tammikuuta 2017

Olen valkoinen cis-heteromies, ja siksi feministi

Olen valtaväestöön kuuluva, cis-sukupuolinen heteroseksuaalinen mies. Näin harva määrittelee tietoisesti itsensä. Tarvetta kuitenkin olisi, sillä juuri meidän, jotka kuulumme tähän kategoriaan, tulisi tiedostaa, keitä me olemme. Niin joutuvat nimittäin tekemään ne, jotka eivät kuulu.  


Valkoisen cis-heteromiehen asema on länsimaisessa yhteiskunnassa hyvin etuoikeutettu asema, koska meidän ei tarvitse perustella tai puolustella olemassaoloamme. Emme käännä kadulla kulkiessamme katseita, ellemme poikkea yhteiskuntamme ulkoisesta miehiä koskevasta normioletuksesta. Suhteemme naisoletetun kanssa ei ole muille kummastuksen aihe. Useimman meistä kohdalla sukupuolemme ei jää kenellekään epäselväksi. Saamme olla se, joka jo olemme. Se ymmärretään liian harvoin etuoikeudeksi.


Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan Jumala on luonut meistä jokaisen. Koska kaikki Jumalan luoma on hyvää, on jokainen meistä luoduista hyvä. Vaikka ihminen on itsessään hyvä, kuuluu ihmisenä olemiseen myös mahdollisuus tehdä pahaa, toimia Jumalan tahtoa vastaan. Hyvän ja pahan, oikeiden ja väärien tekojen välillä valitseminen, on jatkuvaa kamppailua.


Kuitenkin on joitakin asioita, joita emme voi valita. Näihin kuuluvat muun muassa ihonväri, muut ulkoiset piirteemme, seksuaalinen suuntautumisemme ja kokemuksemme sukupuolestamme. Monesti kristillisissä piireissä esimerkiksi poikkeava seksuaalisuus on koettu synniksi, koska sen on katsottu olleen ihmisen itse valitsema poikkeus Jumalan hänelle antamasta ominaisuudesta.


Voiko kokemus rodullistamisesta, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta olla valinta? Mietinpä asiaa omalle kohdalleni: missä vaiheessa valitsin olla valkoinen cis-heteromies? Ei se ollut jotain, jonka olisin valinnut, vaan se on ollut osa minua. Vuosien saatossa olen tämän identiteetin ruvennut tiedostamaan vahvemmin, mutta en sitä koskaan itselleni valinnut. Mietinpä asiaa muiden kohdalle: ehkä muilla on sama kokemus. Kokemus rodullistamisesta, sukupuoli-identiteetti tai seksuaalinen suuntautuminen eivät ole jotain, mitä edes voisimme itse valita, vaan se on jotain, mikä meille luotuina olentoina on annettu.


Jeesus olisi omana aikanaan voinut sulautua yhteiskunnan valtavirran miesten joukkoon ja elää täysin normaalina miehenä. Kuitenkin se, mitä hän teki, poikkesi täysin siitä, miten tuona aikana normaaleiden miesten oletettiin toimivan. Hän seurusteli niiden kanssa, joita muut yhteiskunnassa pitivät poikkeavina. Hän itse voinut täysin sulautua massaan, mutta hän halusi mieluummin olla niiden kanssa, jotka siitä erottuivat. Hän ei tyytynyt nauttimaan omasta etuoikeutetusta asemastaan, vaan halusi tarjota apuaan myös niille, jotka eivät yhtä etuoikeutettuja olleet.


Jeesuksen esimerkissä on jotain, mitä myös me tämän päivän valkoiset cis-heteromiehet voimme tehdä omassa elämässämme. Me saamme vapaasti olla sitä mitä olemme. Sen takia meidän olisi tärkeää olla liittolaisia heille, joiden vapautta erilaiset ennakkoluulot ja pelot rajoittavat. Sillä siitä feminismissä on kyse: sen puolustamista, että aivan jokaisella on oikeus olla juuri sellainen, millaiseksi Luoja on hänet luonut.


Riki Kuivalainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti