Kristinusko + queer = totta!

[Tämä blogaus lähtee oletuksesta, että transsukupuolisuus, muunsukupuolisuus, cissukupuolisuus, sukupuolettomuus, homous, biseksuaalisuus, heterous, aseksuaalisuus ja monet muut queerin käsitteen alle hahmotettavat ihmisyyden ilmentymät ovat osa Jumalan hyvää luomistyötä ja ihmisyyttä rikastavia, iloisia asioita. Tästä lähtöoletuksesta ei neuvotella.]

Luin jokin aika sitten yhdysvaltalaisen rodullistetun queerteologin Patrick S. Chengin kirjan Radical Love: An Introduction to Queer Theology. Kirjan pointti on yksinkertainen: queer ja kristinusko kuuluvat yhteen, ja itse asiassa niissä on kyse samasta asiasta. Tämä blogaus on innoittunut Chengin ajattelusta, radikaalista rakkaudesta molempien ilmiöiden keskipisteenä.

Mikä queer?

Queer-sanan historia on tummasävyinen: outoa, kummallista ja epätavallista merkinnyttä sanaa on käytetty myös haukkumasanana sateenkaarevista ihmisistä. 1900-luvun loppupuoliskolla käsite kuitenkin otettiin haltuun voimauttavaksi itsemäärittelyn välineeksi, kaapattiin pois pahantahtoisestä käytöstä. Nykykielessä, ainakin minun kuplassani, queerin merkitys onkin voittopuolisesti positiivinen.

Chengin mukaan queer-käsite voi tarkoittaa kolmea asiaa: kattokäsitettä (umbrella term), rajoja ylittävää toimintaa (transgressive action) ja rajojen poistamista (erasing boundaries). Kattokäsitteenä toimiessaan queer tarkoittaa niitä monenlaisia identiteettejä, joihin viitataan esimerkiksi käsitteellä ”seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuotoisuus” tai alati täydentyvällä kirjainyhdistelmällä HLBTIQA... Rajoja ylittävänä toimintana queer on jotakin joka ”kääntää ylösalaisin ja nurinperin sen, mitä pidetään normatiivisena” (turns upside down, inside out that which is seen as normative – lainaus queerteologi Robert Shore-Gossilta.) Esimerkiksi Raamatun lukeminen sateenkaarevasta näkökulmasta on queeria toimintaa, samoin kirkon sukupuoliopetuksen kyseenalaistaminen. Cheng toteaa, että queer toimii tällöin parhaiten ”verbinä, toimintana”: queering the Bible, queering public spaces.

Queerin kolmas merkitys on minusta tämän tekstin kannalta olennaisin. Tässä kohtaa Cheng viittaa filosofi Michel Foucault'n työhön ja sitä jatkaneeseen queerteorian akateemiseen tutkimusalaan. Cheng tiivistää alan näin: queerteoria tarkastelee seksuaalisuutta ja sukupuolta "jatkuvasti neuvoteltavana ja levitettävänä ilmiönä, joka ei siis ole luonnollinen (saati lääketieteellinen) tosiasia.” (continually undergoing negotiation and dissemination, rather than a mere natural (let alone medical) fact, oma suomennokseni).

Queer on siis kulttuuristen vastakohtaparien (esim. mies-nainen, homo-hetero, cis-trans) luonnollisuuden kyseenalaistava ajatusmalli. Siinä myönnetään, ettei koko ihmisyyden kirjo mahdu tällaisiin binääreihin. Binäärien sijaan on olemassa moninaisuus. Vain tietynlaisten vaihtoehtojen mahdollistaminen tai puoltaminen on vallankäyttöä: rakenteellista väkivaltaa yksilöiden ja yhteisöjen monimuotoisuutta kohtaan. (Yksi esimerkki queerteorian soveltamisesta sukupuoleen on oma pro graduni.)

Radikaali rakkaus rajojen poistajana

Miten rajojen purkaminen liittyy kristinuskoon? Chengin mukaan olennaisesti, sillä keskeinen idea molemmissa on radikaali rakkaus (radical love). Queerin keskiössä on ajatus siitä, että rajat ovat ihmisten luomia ja siis muutettavissa. Sukupuoli, seksuaalisuus, ihmissuhdemuodot, rotu, luokka, toimintakykyisyys tai näiden kaikkien risteämät eivät saa määrätä, miten ihmistä kohdellaan. Radikaalin rakkauden tavoite on tunnustaa ihmisen arvo juuri sellaisena kuin hän on – ei tehdä hänen ominaisuuksiaan näkymättömiksi vaan ottaa ne vastaan ja kohdata ihminen sellaisenaan.

Kristinuskon keskiössä on sama ajatus hieman eri tavoin sanoitettuna: ihmisen luoma raja, kuilu ihmisen ja Jumalan välillä, on ylitettävissä, ja se on itse asiassa jo ylitetty. Kristinuskon päähenkilö on Jumala, joka ei piittaa vastakohtapareista. Syntyessään ihmiseksi Hän ylittää maan ja taivaan, ihmisen ja Jumalan, kehollisen ja sielullisen, arkisen ja pyhän rajan. Työssään maailmassa Jeesus ylittää jatkuvasti ihmistenvälisiä rajoja: hänen radikaali rakkautensa ylittää puhtaussäädöksiin, kansalaisuuksiin, sukupuoliin, ammatteihin ja toimintakykyisyyksiin liittyvät rajat. Hänen tuomiossaan ja ristinkuolemassaan rikkoutuu syntisen ja synnittömän raja. Eikä siinä kaikki: pääsiäisaamu ja tyhjä hauta julistavat, että rajoista suurin ja lopullisin, elämän ja kuoleman raja, on sekin pyyhitty pois.

Lopuksi: Läpikotaisin queer Jumala

Niin queerissa kuin kristinuskossakin on siis kyse suhteesta rajoihin. Jumala on luonut kaiken: näkymättömän ja näkyvän, taivaan ja maan, binääriset asiat ja kaiken vastakkainasetteluihin sopimattoman. Queerit kehot, suhteet ja identiteetit heijastavat mitä parhaimmin Jumalan rajojaylittävää rakkautta. Jokainen ihminen on kuva Jumalasta, Hänestä, joka on se, joka Hän on.

Enne Elina Purovaara

Kirjoittaja on sukupuolesta eläköitymisestä haikaileva vantaalainen muusikko, aktivisti ja uskontotieteilijä.